Lue päiväkirjamerkintöjä Ihmemaasta. Millaista siellä oikein olisi olla ja elää? 
 

Kuvittele olevasi Liisa, joko ennen kuin jouduit Ihmemaahan tai ollessasi siellä. Miltä Liisasta tuntuu? Mistä hän unelmoi ja mitä hän toivoo? Anna mielikuvituksen viedä. Aloita päiväkirjamerkintäsi             

 

                    Minä olen Liisa...  

Voit lähettää meille Liisa-päiväkirjamerkintäsi niin julkaisemme sen.

Liisan päiväkirja, Liisa Ihmemaassa, Unga Teatern, Espoo

Minä olen Liisa. Miksi juuri minä tipuin kaninkoloon eikä Kustavi? Kustavi pitää oudoista jutuista ja ihmisistä, eikä hän välitä jos hänellä on eriväriset sukat tai jos hänen äitinsä yhtäkkiä pomppaa koulupihalle. Sellaisesta minä en pidä. Kustavi rakastaa myös esiintyä koulun juhlissa. Jo pelkkä ajatus saa minut hermostumaan. Gustav tycker också om att uppträda på skolfester. Minulle on mysteeri miksi tipuin tänne. Täällä kaikki ovat kummallisia. Kissa, jonka tänään tapasin sanoi että minäkin olen kummallinen, muuten en olisi tänne tullutkaan. En minä vapaaehtoisesti tänne tullut. Enkä omasta mielestäni ole kummallinen - ainakin yritän parhaani, etten herättäisi huomiota. Minun hartain toiveeni on olla niin kuin kaikki muutkin. Se vaikuttaa olevan se juttu. Että pitää samoista asioista, että tietyt värit on muotia, että tietyn malliset vaatteet on makeita.Täällä Ihmemaassa on toisenlaiset säännöt?Ja täällä asuu myös hassuja tyyppejä, kuten Hatuntekijä, jonka hattutorni on niin iso ja korkea että mahdumme molemmat sen alle. Sain hänen luona teetä isosta kupista. Hänen poncho oli suurempi kuin äidin valtavin juhlapöytäliina. Toivottavasti tapaan hänet taas huomenna. Nyt saan nukkua riippukeinussa. Herra Kani lupasi tuoda minulle tyynyn ja peiton, jos muistaa.Nuku hyvin, päiväkirja, nähdään huomenna.

Minä olen Liisa. Miten minusta tuli näin pieni? Äiti toivoo, että minusta tulisi nopeasti iso. Näin ainakin luulen. Hänellä ei ole paljoakaan aikaa nykyään, sillä pikkuveljeni ottaa kaiken ajan ja huomion.

Tänään tapasin hyvin merkillisen kissan täällä Ihmemaassa. Se käveli kahdella jalalla, nokka pystyssä ja virnisteli kun sille käänsi selkänsä. Mutta kun tarkastelin sitä tarkemmin se näytti ihan tavalliselta maatilakissalta, joka käveli neljällä jalalla. 

Kun yritin jutella sen kanssa, niin se vain häipyi. Ja kun lopetin, niin se ilmestyi ja nauroi. Tätä leikkiä on jatkunut koko päivän. Kissa sanoi, että minun kannattaisi odotella tässä, tämän sienen juurella. Se on korkea kuin ikitammi. Täällä kaikki on vielä kummallisempaa kuin kotona. Ja kotonakin on kummallista. Äidin veljet pelaavat korttia kaiket yöt, pikkuveli herää ja huutaa niin etten saa nukuttua. Olin odottanut, että pikkuveli syntyy mutta nyt kun hän on täällä, niin en ole yhtä vakuuttunut asiasta. Minusta hän voisi mennä takaisin sinne mistä tuli. Äiti sanoo että hän huutaa, koska hänellä on vatsakipuja. 


Voisi hän kuitenkin huutaa vähän hiljempaa. Mutta minäkin varmaan huutaisin jos vatsaani sattuisi. Saan helposti vatsakipuja. Varsinkin jos tapahtuu kummallisia. Isoäiti sanoo, että jos vatsaa kipristää, niin pitää hengittää syvään ja ajatella, että joka hengityksellä vatsa täyttyy valkoisesta pumpulista. Pumpulista? Kuka nyt haluaisi vatsan täyteen pumpulia? En minä ainakaan. En ole mikään pehmolelu. Nyt näen että kissa tulee tänne polkua pitkin. Kirjoitan enemmän myöhemmin. Heippa! 

 

Ota yhteyttä

© 2023 by On The Stage. Proudly powered by Wix.com

Rauhoitu...

Terveisin Kaalimato

  • Unga Teatern
  • Unga Teatern
  • Grey Facebook Icon